Mitä, jos minussa on vihaa?
Mihin se virtaa?
Kaikkien niiden hetkien jälkeen olen edelleen tässä.
Kuuntelemassa mielen loputtomia tarinoita.
Huutelemassa toivojani pimeään.
En ole kesyttänyt sisintäni tai löytänyt kotiin.
Vain opetellut kaiuttamaan kokemuksiani uudelleen.
Voiko sokea oppia katselemaan tai kuuro kuuntelemaan?
Voitko katsoa minua, kun puhun?
Voitko nähdä merkityksen kasvoillani?
Sen, miten tärkeää tämä kaikki on minulle.
Mutta tässä minä edelleen olen.
Antamassa aivan kaikkeni.
Ollakseni jotain.
Se on surullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti