14. syyskuuta 2016

Kultaa matkaa taitettavien katujen varsilla.
Luullut pysähtyneeksi sitä, mikä jatkaa kulkuaan.
Pitänyt väkisin liikkeessä sitä, mikä pyrkii tyyntymään.


Kuunnellut, ja viimein nähnyt.
Kuuntelen. Ja viimein näen.
Persoonattomuudesta.
Persoonallisuudesta.


Kultaa sataa ylleni syystuulen mukana.
Kaikkialla on niin valtavan kaunista.