4. syyskuuta 2018

Maailma on muutosten virtaa
Se kieputtaa moneen suuntaan
Pää pyörällä, jalat hapoilla
Askel askelelta ja aina matkalla

Tavoitan uutuuden viehätyksen
Se leijailee valtoimenaan 
Kaikkialla ympärillä

Sydän sykkyrällä onnellisuudesta
Jolla ei ole alkuperää
On vain tyyni ja hiljainen mieli
Ja uusien alkujen maailma

Katson kauas, mutten näe mitään muuta, kuin vapisevia haaveita. 
Kuuntelen tuulta, kuuntelen tyventä, eivät anna vihjeitä.
On vain hetki elämää, jota saa tunnustella, ei yhtään enempää. 
Ymmärrän yhtäkkiä kaiken, mitä tässä tarvitaan.
Kaikki on yhtä ja samaa, uusiutuvaa energiaa. 

Olen kotona. Viimeinkin olen kotona. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti