Kutsuin maailmaa vastaamaan
Kutsuin kertomaan merkityksiä

Sitten olet siinä
Puhumassa maailman suuna
Ja minä maailman korvina kuuntelen

Miten hiljaisuudessa kuiskaat

Kaikki on hyvin

Yksikin ajatus voi olla liian paljon

Satuja ja tarinoita syntyy tiheällä tahdilla 

Jalat kantavat kuitenkin 

Jos ihminen onkin se, keneksi tekojensa kautta syntyy

Voiko ajattelemalla tulla keneksikään

Työstää jokaista niistä vuorollaan

Kunnes huomaa

Mikään ei ole totta

Tyytyväinen, että olen elossa.

Kiitollinen jokaisesta henkäyksestä.

Voisinpa olla. 

Keskellä syvää masennusta on hiljaista. 

Tuskallisen hiljaista. 

Levotonta. 

Kuuntelen, kuuntelen hengitystä. 

Kuten musiikkia,

tuskaisia huokauksia. 

Valoa, näyttäkää edes pienesti valoa.

Askel, askel. 

Otan niitä, vaikka en tiedä miksi. 

Kasvun luonne on pysymätön

alati muuttuva

aaltoileva

Kuvittelee

kaiken epävarmuuden 

olevan aivan liikaa

Kuvittelee

etenevänsä vailla

suunnitelmaa

Menettänyt kontrollin

antanut sen mennä

Tottumusten taivas rakoilee

ja raoista välkehtii

auringon lämpö

Ei se meistä tehnyt vahvoja,

että osasimme seistä jykevinä tahtojen myrskyssä.

Olimme riekaleina sisältä,

vaikka huusimme sotahuutoja pelkoa herättävällä uhmalla.

Myrskyn jälkeen nuolimme yksin haavamme,

koska ketään ei ollut jäljellä.

Ei se tehnyt meistä vahvoja,

ettemme nähneet toistemme inhimillisyyttä jokaisessa kipeässä pisteessä.

Vasta hiljaisuudessa lausuttu kuiskaus saattoi meidät yhdessä vahvuuden äärelle.

"Olen tässä kaikesta huolimatta."

Oliko se pimeys?

Oliko se kylmyys?

Himmensi ja hidasti kaiken alleen.

 Väsyneenä, mutta vahvana talvehtinut.

Pienen pieniä kasvun askelia astunut.

Valokaistaleet valtaavat maita itselleen.

Kuka niistä mitään tietää?

Karttansa ovat tutkimattomuutta kukkuroillaan.

Suuren pimeän jälkeen lämpö tulvii kaikkialle.
Herättää olennot hymyilemään täälläkin.

Tai ainakin jaloittelemaan.

Sydän hengittää virtaavassa rytmissä.

Ääniä ja kuvia väreilee hiljaisessa pimeydessä.

Tuuditta, tuudittaa

aalto aallolta syvempään

unesta valveeseen

ja takaisin uneen.

Kasvojensa muuttuvaa ja tuntematonta muotoa,

ajatuksiensa syntyvää kieltä tunnustellen.

Kuka keksi sen?

Tutustua.

Tutustua.

Oli hauska tutustua,

sanoo sanattomasti itsellee,

ja kääntää kylkeä.

Tehdään tämä uudelleen.