Suotta kahden suon välissä

Soiden soiden keskellä

Soiden suotta

Saaden saamattomuudessaan anteeksi

Kantaessaan kantaaottamattomuutensa

Hätä se on

Erilleen ajaja

Kuka täällä on uhattuna?

En minä ainakaan jaksa

Kultaa matkaa taitettavien katujen varsilla.

Luullut pysähtyneeksi sitä, mikä jatkaa kulkuaan.

Pitänyt väkisin liikkeessä sitä, mikä pyrkii tyyntymään.

Kuunnellut, ja viimein nähnyt.

Kuuntelen. Ja viimein näen.

Persoonattomuudesta.

Persoonallisuudesta.

Kultaa sataa ylleni syystuulen mukana.

Kaikkialla on niin valtavan kaunista.

tunnetila tyyneyden asua

kodiksi saattaa kutsua

sellaistakin huteraa

ajan kolhimaa

pienin etenemin

juurruttanut askeliaan

jokaista kuin ensimmäistään

aivan aikaisimmasta tuoksusta

pienimmästäkin surusta

jo jättää nielemättä

ne kyyneleet